Hoito-ohjeet
|
Ruokinta
|
Palkinnot ja arvonimet |
Loimitus järkeä käyttäen. Noin -10C toppaloimi, sateella sadeloimi. Jos on hikinen, niin fleeceloimi.
Esteillä suojat joka jalkaan. Maastoon pintelit tai suojat joka jalkaan. Hokitettuna buutsit etusiin. |
- 7kg heinää päivittän
- Aamulla 1l racing prixiä, 1dl kivennäistä ja loraus öljyä - Päivällä 1l mysliä ja 1l kauraa - Illalla 2l racing prixiä ja mitallinen biotiinia. Kesäisin kaksi mittaa valkosipulia - Liikutuksen jälkeen 4dl kivennäistä ja 1,5dl pellavarouhetta Mössöt turvotetaan etukäteen. Pellava tulee aina turvottaa kiehuvaan veteen. |
KV-II
Champion |
Varusteet
Kilpailukalenteri
Kouluratsastus, porrastettu
|
Villit koulukilpailut
21.01.2018, Leijonalaakso, HeC - 1/2 10.02.2018, Leijonalaakso, HeC - 2/5 NJ näyttelyt 15.02.2018, Kaakkila, irtoSERT (pt. Lissu T.) 16.02.2018, Harmony Sporthorses, irtoSERT (pt. Lissu T.) 02.04.2018, Rêve de Haussea, irtoSERT (pt. Jannica) VSN näyttelyt 00.00.0000, paikka, titteli (tuomari) |
Päiväkirja
10.01.2018 / Lumi / 885 sanaa - Kaukana Espoosta
Siellä oli hometta. Olisihan se pitänyt arvata, että kaikki oli liian hyvin. Mutta ihan totta, siellä oli hometta. Uudessa ihanassa rivitaloasunnossani Espoossa. Kyllä, olin tyhmä, kun en tajunnut asiaa tarkistaa ennen muuttoa. Mennyttä ei voi kuitenkaan muuttaa, joten halusin vain kauas Espoosta. Löysin vuokrattavan omakotitalon, jonne olivat koiratkin tervetulleita. Kaksikerroksinen kaunis puutalo vaikutti hyvältä, joten sinne päätin lähteä. Saatoin olla hullu, sillä omakotitalosta huolehtiminen oli rankkaa. Tuumin kuitenkin, että enhän minä sitä taloa omistaisi. Isäni katsoi minua silmät pyöreinä, kun kerroin lähteväni Räpäkköön. Hän ei ollut koskaan kuullutkaan Keski-Suomessa sijaitsevasta hiljaisesta kylästä.
"Monni nyt lähdetään!" huusin koiraani Jeepin takakonttiin. Karvakasa katseli minua hämmentyneenä, se ei ihan tainnut ymmärtää miksi kaikki tavarat olivat pakattuina suureen kuorma-autoon pihallamme. C-kortin omaava isäni ystävä ajelisi sopivana hetkenä pitkän matkan Räpäkköön huonekalujen ynnä muiden kanssa, Jeepiin olin pakannut vain koira- ja hevostavarat ja muun tarpeellisen. Trailerimme seisoi valmiina Valhallan pihassa, jonne suunta olikin seuraavaksi.
Astuin ulos Jeepistä ja Valhallan omistaja Katti katseli minua tallin ovelta kädet puuskassa. Tervehdin räväkästi pukeutunutta naista ohimennen, emme olleet tulleet kovin hyvin toimeen viime viikkoina. Hain satulahuoneesta kuljetussuojat ja päitset. Tiputin suojat odottamaan lattialle ja lähdin hakemaan juuri kolmivuotiaaksi kääntynyttä varsaani tarhasta. Kuulin tutun kiljahduksen ja kiihdytin vauhtiani.
"Kossu nyt loppu toi vanhempien kiusaaminen!" huudahdin portilta, jolloin syyllisen näköinen tamma kääntyi korvat hörössä minua kohti. Tamma rupesi pärskimään ja kipitti innoissaan luokseni.
Taluttaessani energistä hevosta kohti tallia huokaisin syvään.
"Kuules Kosmos, me päästään vähän rennommalle tallille nyt. Oon ihan varma, että viihdytään siellä", kuiskin ja lepertelin tammalle. Sidoin Kosman käytävälle ja nappasin hyllyltä lainaan juuriharjan. Pitkin ja rauhallisin vedoin putsasin kuraista tammaa ja yritin saada kuraa etenkin jaloista irti. Yritys oli kuitenkin aivan toivoton, joten päätäni pudistellen kuskasin hevosen pesuboxiin. Suihkutin jalat puhtaiksi ja kuivailin niitä pyyhkeellä, kun Tilda käveli ohi. Innan omistaja kääntyi kannoillaan, kun tajusi meidät pesuboxissa.
"Hei te! Ootteeko lähdössä johonkin, kun tossa käytävällä on kuljetussuojat ja pihassa nököttää traikku?" Tilda kysyi ja räpelsi Kosman alahuulta.
"Juu me lähdetään lopullisesti täältä. Mulla meni hermot ja viimenen pisara oli home mun uudessa kämpässä", huokaisin ja rapsutin tammaani.
"Aaaa on kyllä ikävä tilanne. Mihin päin te ootte lähössä? Mä ja Innakin muutetaan pian kun sain työpaikan toisaalta", punahiuksinen nainen vastasi ja räpelsi yhä Kosman alahuulta.
"Et sä sitä paikkaa tiiä, Keski-Suomessa sellanen kunnon eläkeläisten valtakunta, Räpäkkö", sain Tildalta erittäin hämmentyneen katseen.
"Joo tiiän, oon hullu", en ehtinyt edes lopettaa lausetta, kun Tilda puhui jo päälleni.
"Eikun siis, se mun uus työpaikka on Räpäkössä", Tilda selitti. Katsoin naista kummissaan.
"Ei vaan voi olla todellista, eihän tässä oo mitään järkeä!" nauroin ja kysyin vielä minne tallille Tilda aikoo Innan viedä. Vastaukseksi sain Leijonalaakso, joka herätti vielä suuremman naurunremakan.
"Miten me oikeen päädytään samalle tallille ihan eri puolelle Suomea!" nauroimme ja totesimme, että on kyllä maailmankirjoihin kirjoitettu meidän ystävyys.
Kun olin saanut Kosman valmiiksi ja pakattua traileriin, oli aika aloittaa pitkä matka kohti uutta kotia. Olin suunnitellut reitin niin, että sopivia pysähdys- ja jaloittelupaikkoja olisi tarpeeksi. Matka sujui vallan mainiosti ja navigaattori näyttikin enää tuntia perille. Viimeiseksi pysähdyspaikaksi olin valinnut pienen kahvilan tien varrella. Nappasin Monnin hihnaan ja astelin sisään lämpimään. Ulkona oli kuin eri maasta, verrattuna lähtöpaikkaani. Lunta oli nietoksittain ja sitä sateli hiljalleen lisää.
Tilasin ison latten mantelimaidolla ja istuuduin pöytään. Koiraani selvästi ihastunut työntekijä kysyi, saisiko hän rapsuttaa Monnia ja kenties antaa sille pienen palan keksiä. Myönnyin hymyillen, olin jo tottunut monien ihailevan sympaattista karvaläjääni. Juotuani kahvin minun piti jo kiitää Kosman luokse. Otin hevosen ulos trailerista jaloittelemaan. Hevonen höristeli korviaan liinan päässä ja sen sieraimet värisivät suurina. Ryhdikkäänä seisova tamma otti pari steppiaskelta, mutta puhelin sille rauhallisella äänellä. Pian tamma rauhoittui ja uskalsi haistella pihapiiriä. Kävelimme hetken aikaa, kunnen matkaa oli jatkettava.
Parkkeerasin autoni tallin pihaan. Katselin hetken ympärilleni, silmiini osui suurien tilusten kentät ja tallit. Täällä oli ainakin tilaa, se oli varma.
"Hei, sä oot varmaan Lumi!" pirtsakka ääni säikäytti minut, hypähdin varmaan metrin ilmaan. Käännyin ympäri, jolloin näin punahiuksisen hymyilevän naisen, jonka tunnistin kuvauksesta heti Jewelliksi.
"Juu terve, kiitos kun päästiin tänne Leijonalaaksoon!" hymyilin ja ojensin käteni Jewellille. Nainen puristi kättäni napakasti ja esitteli itsensä.
"Noniin. Sulla on se koira, saanko mä nähdä sen?" Jewell naurahti ja jännitykseni karisi hiljalleen pois hartioiltani. Avasin auton oven ja karvainen salama hypähti pyörimään jalkoihimme. Komensin Monnia rauhoittumaan ja Jewell pääsi morottamaan koiraa.
"No, puretaanko Kosma? Sille ei vielä ole tarhakaveria, mutta tänne tulee muutaman päivän sisällä sellanen täysverinen, joka varmaan sopisi Kosman kaveriksi", Jewell kysäisi ja kertoi samalla, kun avasin trailerin luukkua. Virnistelin vain, sillä toki tiesin kuka tämä täysverinen olisi. Jewell auttoi minua ottamaan Kosman ulos, vaikkei se haastavaa ollutkaan. Annoin Kosman tutkia uutta paikkaa vähän pidemmässä liinassa, tamma käyttäytyi harvinaisen rauhallisesti. Pitkä matka oli väsyttänyt hevosta ihan yhtä lailla kuin minuakin, ilta oli jo pitkällä. Talutin Kosman Jewellin perässä suureen talliin ja olin törmätä Jewelliin, kun hän äkisti pysähtyi.
"Kosman karsina onkin jo valmiina, se pääsee heti tutustumaan uuteen huoneeseensa", Jewell tokaisi ja avasi viereisen karsinan oven. Nyökkäsin ja talutin Kosman sisään karsinaan ja vapautin sen tutkiskelemaan.
Jewell esitteli minulle tallia ja pihapiiriä, jonka jälkeen hän näytti minulle Kosman varusteille varatun kohdan satulahuoneessa. Kiitin tallin omistajaa lämpimästi ja purettuani tavarat kävin vielä moikkaamassa Kosmaa. Tamma vaikutti olevan sujut muuton kanssa, se selvästi peilasi minua. Leijonalaakson lämmin ilmapiiri helpotti uuteen paikkaan tulemista ja innolla jo odotin muiden tallilaisten ja hevosten tapaamista. Kaukana Valhallasta, kaukana Espoosta, lähellä onnea. Täällä Kosmasta varmasti kasvaisi hieno hevonen.
22.12.2017 / Lumi / 668 sanaa
"Monni mennään!" huusin ja avasin Pontiacin oven. Koiraa ei näkynyt eikä sen kummemmin kuulunutkaan. Kutsuin koiraa uudestaan, jolloin kiitävä karvakasa kurvasi vähän matkan päähän. "Kyllä. Me mennään autolla", pudistin päätäni ja osoitin auton takapenkille. Monni katsoi minua hiukan pettyneenä, mutta hölkötteli autolle ja hyppäsi takapenkille. En yhtään tykännyt ajaa koiran kanssa niin, että koira on penkeillä, mutta Jeep oli isälläni käytössä.
Parkkeerasin Valhallan pihaan ja päästin Monnin ulos autosta. Häntä heiluen koira juoksi suoraan talliin, joka oli tullut sillekin jo tutuksi. "Monni pliis oota hetki! En mä pysy perässä kun tää jäinen maa yrittää murhata mut", huusin koiran perään. Monni juoksikin ulos tallista, tosin se oli näköjään jo ehtinyt aiheuttaa tuhoa. "Mitä sulla on suussa? Monni, tänne!" tuskailin, kun tajusin Monnin napanneen tallista ilmeisesti joulukoristeen. Metallinvärinen kliseinen koristeköynnös liehui tuulessa älykääpiöni juostessa ympärilläni se suussa.
Jokseenkin ärtyneen näköinen Katti asteli ulos tallista kädet puuskassa. "Sun hurttas tuhoaa", Katti murisi ja pysähtyi tallin ovelle. "Joo anteeks, se on vähän... Tyhmä", pahoittelin pidätellessäni naurua. Sain napattua Monnin pannasta kiinni ja tartuin nartun partakarvoista kiinni. "Jätä", komensin napakasti ja Monni tapitti minua nappisilmillään. Se avasi suunsa hitaasti ja heilutti häntäänsä hillittömästi. "Tässä tää, se on ehkä vähän koirankuolassa", ojensin osittain hajonnutta köynnöstä Katille, joka katsoi köynnöstä järkyttyneenä. "No ainakin se oli jo valmiiks kamala", mutisin ja kietaisin köynnöksen Katin kaulaan.
Talsin sisään talliin ja Katti harppoi kannoillani selittäen, että sai olla viimeinen kerta kun hurttani tuhoaa tallin joulukoristeita. Meinasin tukehtua itseeni nähdessäni tallin täynnä mauttomia joulukoristeita. "No mitäs pidät?" Katti kysyä ylpeän oloisena. "Mmm-mmh... Se on vähän..." "Vähän mitä? Upea?", Katti puhui päälleni. "No vaikka sitä", väänsin tekohymyn naamalleni ja avasin taukohuoneen oven.
Musta pörröinen koira syöksyi jalkoihini, kun astuin sisälle taukohuoneeseen. "No heiii! Mitä tyttö, mitä Kiira tietää?" kimitin kauniille belgianpaimenkoiralle. "Ai säkin oot täällä, mä kelasin että olisin saanut laatuaikaa Kiiran kanssa", nauroin omalle hauskuudelleni ja istahdin penkille Kiiran omistajan Tildan seuraan. Monni nuoli intohimoisesti Kiiran korvaa, tytöistä oli tullut hyvät kaverukset nyt muutaman kuukauden aikana. "Hmm, mitä mieltä sä oot näistä karseista joulujutuista?" tökkäsin pääni vieressä roikkuvaa kranssia ja vilkaisin epätoivoisesti Tildaa. "En mä kyllä yhtään välitä näistä koristeista, mutta glögi ja piparit on jees!" Tilda tokaisi ja hörppäsi mukistaan ilmeisesti sitä glögiä. Kohotin kulmakarvojani ja ponkaisin ylös. "Mistä saa glögiä? Se on niinku yks ainoista hyvistä asioista joulussa!" hihkaisin ja nappasin oman Budapestistä ostetun mukini tiskipöydältä. "Siinä termarissa, säästä mullekin vielä", Tilda sanoi.
Nautittuani ihanan kupillisen glögiä oli aika lähteä ulos lämpimästä taukohuoneesta liikuttamaan Kosmaa. "Aattelin irtohypyttää Kossua, haluuko Konna mukaan?" kyselin pukiessani toppatakkia takaisin päälle. "Aaa no kökkö, mä ehdin jo liikuttaa Konnan tänään. Katotaan ens viikolla vaikka", Tilda pahoitteli kun kiirehdin jo ulos Monni mukanani.
Nappasin Kosman pakista harjan ja harjailin sillä suurimmat liat pois. Onneksi tännekin saatiin vähän lunta, niin kuraa ei ole kaikkialla. Liu'utin mustat kiiltävät suojat Kossun kaikkiin jalkoihin ja pujotin sille suitset päähän. Avasin ohjista soljet ja irrotin ne kuolaimista, vaihdoin tilalle liinan. Talutin vauvan tallin poikki maneesiin, jossa päästin sen irti. Raahasin parit tolpat maneesin pitkälle sivulle ja jätin puomit vielä maahan. Viritin tolppien ja puomien avulla sivulle jonkin sortin kujan.
Pyydystin Kosman, joka ei ollut vaikeaa ottaen huomioon, että se nuokkui jatkuvasti kannoillani. Otin tamman isolle ympyrälle keskelle tyhjää maneesia ja ravuutin Kosmaa hetken kumpaankin suuntaan. Jannica oli auttanut paljon Kosman liinatreeneissä, joten ongelmia ei ilmennyt lainkaan. Parin laukan jälkeen otin Kosman hetkeksi käynnille, jonka jälkeen irrotin liinan ja pujotin liinan sen pään kuolainrenkaaseen.
Ohjasin Kosman kujalle ja pukin saattelemana tamma laukkasi yli puomien. Kehuin tammaa ja palkkasin sen porkkananpalalla. Nostin puomit mataliksi ristikoiksi ja ohjasin tamman uudestaan kujalle. Hieman koomisen näköisesti Kosma loikki esteiden yli, se oli selvästi kouluhevonen. Hypytin Kosmaa vielä muutaman kerran ristikoilla kunnes nostin esteitä 40cm pystyesteiksi. Hypytin Kosmaa vähän aikaa, jonka jälkeen otin sen vielä liinaan ravaamaan.
Päästin Kosman kävelemään vapaana siksi aikaa, että siivosin esteet pois. Talutin Kosman takaisin talliin ja harjasin sen vielä huolellisesti. Hain ponille rehuvarastosta mössöt ja sen syödessä vein varusteet paikoilleen. Jaloissani pyörivä Monni kaipasi selvästi jo kotiin, joten heitin Kosman vain takaisin tarhaan ja jätin hiljaisen tallin taakseni.
02.12.2017 / Jannica / 256 sanaa
Valhallassa riitti jouluvalmistelujen ohella liikutettavia osaavalle ihmisille, joista sai oikein valita. Viime aikoina 2-vuotias Kosma-tamma oli osoittautunut oikein mukavaksi kaveriksi, eikä Lumikatti ollut ollenkaan pahoillaan, kun joulukuun toisena lumisena päivänä tarjouduin tamman kanssa puuhailemaan kentällä. Lumikatti oli erityisesti toivonut tamman kanssa juoksuttamisharjoittelua, koska se tuotti toisinaan vielä nuorikon kanssa ongelmia. Hain Kosman tarhasta, se tuli minua jo vastaan, ilmeisesti muisti kuka olin. Talutin reippaasti tamman portista talliin ja laitoin käytävälle hoitohetken ajaksi. Harjattuani rauhalliseen tahtiin koko varsan otin kaviot. Takakavioiden kanssa tamma hiukan nyki niitä takaisinpäin, mutta uskoi kyllä komentoa. Selvitettyäni jouhet laitoin Kosmalle suitset päähän ja kliksautin liinan lukon kuolaimeen kiinni leuan alta varoiksi, jos se sattuisi vaikkapa laukassa saamaan jotakin kimmoketta riekkumiseen lumisella kentällä. Kosmalla ei ollut kenkiä, joten se pysyisi mainiosti pystyssä lumisella pohjalla toisin kuin muut, joilla ei vielä tilsakumeja ollut. Ilma oli mukavan lämmin, mutta vastasatanut lumi kuitenkin pysyi ainakin tänään maassa. Kelit olivat kuitenkin niin lämpimät, ettei tuota iloa tainnut valitettavasti kovin kauaa kestää.
Päästyämme kentälle suljin portin ja kävelimme yhdessä kymmenisen minuuttia uraa pitkin vaihtaen puolivälissä suuntaa. Kosma käyttäytyi oikein hyvin, vaikkakin sitä sai kyllä pyytää eteenpäin aika reippaasti kävelyn aikana. Suuntasimme kävelyn päätteeksi keskelle kenttää ja ohjasin tamman ympyrälle. Muutaman metrin käveltyään pyysin ravia. Hitaasti ja harkitusti se nosti ravin ja annoin Kosman muutamia kierroksia ravailla omaan tahtiin, kunnes pyysin sitä etenemään kunnolla eteenpäin reippaammassa tempossa. Vaihdoimme noin kymmenen kierroksen jälkeen suuntaa ja sama toistui oikeaankin kierrokseen, myös se että tammaa sai pyytää eteen. Se tuntui tänään olevan laiskalla tuulella, mutta reipastui kyllä loppua kohden, kun pääsi laukkaamaan.
25.11.2017 / Jannica / 224 sanaa
Saavuin Valhallaan kolmen maissa ja ratsastettuani Tobbyn lupauduin harjoittelemaan vuotiaan Kosman kanssa vielä juoksuttamisen alkeita. Jonkun verran oli tammaa jo opetettu asian suhteen, mutta se oli vielä melko lapsenkengissä asian suhteen, eivätkä harjoitteluhetket olleet pitkiä. Ratsastukseni aikana oli Kosma jo haettu sisälle muiden nuorten kanssa, koska keli oli sateinen. Kävin moikkaamassa tammaa, joka silmät tapillaan ihmetteli uutta tulijaa. Uteliaisuus kuitenkin vei voiton ja se uskaltautui pienen mietintähetken jälkeen ovelle minua katsomaan. Rapsutin tammaa hetkisen kaulasta ja kävin sitten hakemassa sen varusteet satulahuoneesta. Harjailin Kosman pikaisesti ja otin kaviot, se seisoi jo suhteellisen kivasti toimituksen ajan, vaikka takajalkojen kohdalla yrittikin nykiä jalkaa takaisin. Saatuani neidille riimun ja liinan siihen kiinni suuntasimme kentälle. Käveltyämme yhdessä uraa pitkin kymmenisen minuuttia laitoin neidin ympyrälle, jossa se heti alkoikin hölkkäillä.
Se sujui niin hyvin että parin kierroksen jälkeen pyysin muutamaa kierrosta laukkaa. Laukannostossa Kosma oli tosi innokas, mutta itse laukassa sitä kuitenkin sai pyytää hieman jopa eteenpäin. Toiseen suuntaan harjoitus laukannostoista sujui yhtä hyvin ja parinkymmenen minuutin juoksutushetken jälkeen kävelimme loppukäynnit kentällä. En viitsinyt lähteä enää lähimaastoon kävelemään, kun oli jo tullut pimeää. Päästyään omaan karsinaan Kosma meni samantien piehtaroimaan, kun sain riimun ja liinan pois. Naurahtaen suljin oven ja vein tamman tavarat ja harjapakin paikoilleen. Kotiinlähtiessä vielä sutaisin sen pikaisesti pölyharjalla ja annoin ruokakuppiin pari leivänpalaa kiitokseksi hyvästä työstä, vaikka olinkin jo heti kentällä sen palkinnut hyvästä työmotivaatiosta.
03.11.2017 / Lumi / 727 sanaa - Muutto Valhallaan
Tuijotin huolestuneena isääni, joka seisoi kättään ojentaen edessäni. Roikotin avaimenperien valtaamaa avainnippua ja pyörittelin autonavainta sormissani. "No, mikä mättääpi? Saankos mie nyt ne avvoimet", isäni murisi pyöreällä savonmurteella. "No mutta kun... Gregory on niin rakas. Älä tuhoo sitä", sönkötin jotakin. Autoni oli tosiaan kovin rakas. Ojensin kuitenkin avaimet epäilevästi isälleni ja hän avasi juuri pestyn auton oven. Isäni vääntäessä avainta hurahti moottori jykevästi käyntiin. Katsoin hetken pihasta lähtevän mustan vuosimallia -67 olevan Pontiac GTO:n perään, mutta katsahdin sitten vierelläni nököttävää karvaista koiraa ja käännyin pian tallille päin. Vielä osa Kossun tavaroista olisi pakattavana, isä lähti viemään omia tavaroitani uuteen asuntooni Espooseen. Oli ihana muuttaa vihdoin kauan haaveilemaani rivitaloasuntoon, jonka aidatulla pihalla koirat mahtuisivat olemaan.
Ahdoin viimeistä sylillistä tavaraa Jeepin takakonttiin. Karvaläjäni ja oma Loch Nessin hirviöni, eli partacollieni Monni loikki perässäni kuin mikäkin aropupu. Hyppäsin autoon ja siirsin sen lähemmäs traileria. Kiinnitettyäni trailerin autoon, lähdin hakemaan Kossua tarhasta. Harppoessani kohti tallia kuulin tutun kiljahduksen, joka luonnollisesti oli kahjon varsani suusta. Hain riimun naruineen pienestä kolmen hevosen tallista ja jatkoin matkaani tarhoille.
"Voi helvetti", mutisin huomatessani, että tarhan langat olivat maassa ja kaikki kolme hevosta omilla teillään - mukaan lukien Kossu. Tähyilin ympärilleni ja paikansin kolme länttiä horisontista. Vahvemmat kirosanat pursusivat suustani kaivaessani puhelinta taskusta. Muutaman hälytyksen päästä äitini vastasi puhelimeen. "Hei kulta, jos aiot pyytää minua tallille niin ei onnistu", äiti sanoi raivostuttavan pirteästi. "Joo mutta äiti, nää paholaisen ruumiillistumat on karussa jossain helvetin ojassa", vinguin tuloksetta. "Soita isällesi", äiti kehotti puhuessaan jollekin muulle samalla. "Isä lähti justiinsa Espooseen", tiuskaisin ja löin äidille luurin korvaan. Kipaisin tallista loputkin riimut ja lähdin tuskastuneena vaeltamaan kohti karkulaisia.
Rämmin kurassa vihellellen ja kutsuen hevosia, mutta ne vain möllöttivät ja katsoivat minua kuin sekopäätä. Olisi tehnyt mieli huutaa ja itkeä, mutta ei se nyt auttanut. Pääsin vihdoin hevosten luokse ja napsautin riimut niiden päihin. Pyhiinvaellus takaisin tallia kohti alkoi ja yhteistyökyvyttömät hevoset löntystivät perässä, tosin Kossu hyppi häntä tötteröllä iloisesti.
Se oli sekunnin sadasosasta kiinni. Islanninhevonen Bjartur veti liinat kiinni samaan aikaan kun Kossu hyppäsi eteeni. En kerennyt edes silmiäni räpäyttää, kun löysin itseni jo kuravellistä. Savun olisi melkein voinut nähdä kohoavan korvistani, mutta nousin ja raahasin hevoset perässäni talliin.
Vettä valuen ja yltä päältä kurassa seisoin tallin käytävällä ja mietin seuraavaa siirtoani. Päätin heittää kuraiset vaatteet kuivuriin odottamaan ja kävin huuhtomassa naamani ja hiukseni vesiletkulla. Vaihdoin päälleni satulahuoneesta ratsastusvaatteet ja heitin kuraiset vaatteet muovipussissa Jeepin takapenkille.
Katastrofista oli selvitty, mutta olin aikataulusta myöhässä muutaman tunnin. Kossulle laitoin kuljetussuojat jalkoihin, poni katsoi minua hölmistyneenä. Talutin vuosikkaan puoliveritammani trailerille, jossa se katsoi minua ja traileria vuoron perään hyvin järkyttyneenä. "Kulta pieni me ollaan harjoiteltu tätä, traileri ei syö sua", kuiskin tammalle ja pian se uskalsikin jo itse astua sisään traileriin perässäni. Kävin napsauttamassa päädyssä olevan ketjun kiinni ponin riimuun ja nappasin vielä heinäverkon mukaani, jotta voisin täyttää sen.
Hevonen ja tavarat olivat kyydissä. Pyysin Monnia hyppäämään etupenkille viereeni ja painoin trailerikameran päälle. Onneksi matka ei ollut tuntia pidempi.
Parkkeerasin autoin trailereineen parkkipaikalle, josta näinkin jo kauniin tallin. Tilukset olivat jotakin ihan muuta, mihin olin tottunut. Päivän katastrofi oli melkein jo unohtunut, kun leijuin pilvissä ja kuvittelin jo tulevaisuutta täällä Valhallassa. Laitoin Monnin varuilta hihnaan ja kiinni auton kahvaan. Avasin trailerin rampin ja lähdin ottamaan Kossua ulos. Tamma pärski ja juoksi ympärilläni liinassa. "Shhh hei ei mitään hätää, tää on nyt koti", rauhoittelin tammaa, mutta annoin sen juosta siinä ympyrällä. Kossu pysähtyi ja tuijotti minua huohottaen. "Joo, koti", tokaisin ja ojensin kättäni tammalle.
"Tervehdys! Olet varmaan Lumi", hiukan käheä mutta ystävällinen ääni kuului takaani. Säpsähdin hieman ja käännyin kannoillani. "Kyllä vain! Anteeksi, että olemme vähän myöhässä", tokaisin ja hymyilin päälle. Ojensin oikeaa kättäni ja räväkän näköinen nainen puristi kättäni. "Eipä tuo haittaa, tervetuloa Valhallaan! Ja siellä takana taitaa sitten kurkkia Kosma?" Katherineksi - tai oikeastaan Katiksi itsenä esitellyt nainen sanoi hiukan kysyvästi. "Joo tää neiti täällä, se on vielä vähän kakara", totesin irvistäen. Katti kaivoi taskustaan pienen porkkanan ja tarjosi sitä Kossulle. Poni puhisi, mutta myöntyi pian ottamaan herkun. "Niin ja kyllä sä voit pitää koiraasi irti, jos se tottelee", Katti lisäsi.
Katti opasti meidät karsinalle, joka oli erittäin siisti. Tallin katossa komeilevat kattokruunut toivat fiiniä tunnelmaa, eiköhän Valhalla olisi minulle ja Kossulle sopiva paikka. "Ainiin, tässä on tämä avainkortti", Katti kääntyi vielä ympäri ja ojensi lätyskän minulle. Kiitin Kattia ja lähdin hakemaan Kossun tavaroita Jeepistä. Nappasin Katin vielä käsiini sanoakseni hyvät yöt ja komensin Monnin takaisin autoon, jotta päästäisiin kotiin tämän vuorokauden puolella.
Valmennukset
Auringon jo pikku hiljaa laskiessa vilkuilin aution oloista tietä rattini takaa. Sen lisäksi, että olen muutenkin kova jännittämään, olin juuri saapumassa Loitsulaan Kosma trailerissa. Olin saanut hullun päähänpistoksen ja ilmoittanut meidät Loitsulan kouluvalmennukseen ja kyseessä oli ensimmäin yhteinen valmennuksemme muualla kuin kotitallilla.
En ollut yhtään myöhässä, kerta se oli ensimmäinenkin. Saman tien autosta noustuani näin pitkän vaaleaverikön harppovan kohti.
"Hei, kouluvalmennukseenko tulit?" nainen huikkasi jo kauempaa. Vastasin myöntävästi ja ojensin käteni puristettavaksi.
"Lumi Kuutti", esittelin itseni, johon perään trailerista kuului epämääräinen vinkaisu.
"Ja trailerissa kärsimätön ikivarsani Kosma", virnistin päälle. Nainen naurahti ja esitteli itsensä Sylvi Ojanteeksi, hän pitäisi valmennuksen.
"Sano ihan Sysse vain. Niin meillä olikin jo puhetta Kosmasta, se on siis vielä nuori?" Sysse jatkoi. Nyökkäsin myöntävästi ja avasin suuni.
"Joo, se täytti nyt helmikuussa neljä. Ollaan valmentauduttu kotitallilla nyt jonkin verran ja hyvin ollaan päästy eteenpäin, vaikka raakile Kosma vielä onkin. Heppa siis osaa jo perusjuttuja ja ollaan me kokeiltu helpon ceen kouluohjelmaakin, laukka on vaan vähän hasardia vielä. Sanoisin et ne meidän ongelman on enemmänkin mussa kuin Kosmassa, mulla on ihan jäätävä notkoselkä ainakin", sepostin ja kerroin vähän itsestäni ja Kosmasta.
Sysse nyökkäsi ja totesi, että eiköhän me jotakin opita tänään. Sysse auttoi minua ottamaan Kosman ulos trailerista, hevonen oli selvästi innoissaan uudesta paikasta. Sen korvat pyörivät kuin propellit ja se seisoi edessäni ryhdikkäämpänä kuin orit konsanaan.
"Ainiin, ootteko te jompaankumpaan suuntaan vinoja? Osaisin sitten katso", Sysse kysyi vielä ohjatessaan meitä tallin puolelle.
"Kosma nyt ei ole vielä ehättänyt oppia vinoksi, mutta ite kallistun selkeesti oikealle kun mun oikea jalka on niin paljon vasenta lyhyempi", vastasin hetken pohdiskeltuani.
Vihdoin oli aika aloittaa valmennus. Pyysin Sysseä katsomaan, että Kosma ei päätä lähteä ilman minua selkäännousussa. Nousin jakkaralta varovasti pehmoiseen koulusatulaan ja kiristin hiukan satulavyötä. Pyysin pöhisevän Kosman rauhassa eteenpäin ja tamma lähti kävelemään reippaasti. Paransin istuntaani satulassa ja tein jo muutamia ympyröitä sinne tänne.
Alkukäyntien jälkeen keräsin ohjat hitaasti ja varovasti, ettei ratsuni vetäisi palkokasvia sieraimeensa. Ihan aluksi Sysse käski meitä ratsastamaan aktiivisessa käynnissä tötteröin merkittyä kolmikaarista. Pyrin joustamaan käsilläni Kosman eteenpäin pyrkivää liikettä ja yritin istua selässä mahdollisimman rauhassa. Kolmikaarisella suoristaminen oli aluksi melkoinen fiasko, Kosma ei joko ymmärtänyt tai jaksanut yrittää. Se painoi todella paljon vasemmalle lavalle, jolloin Sysse puuttui peliin.
"Lumi koita nyt edes. Pysäytäppä vaikka Kosma hetkeksi ja suorista se siinä. Sitten RATSASTA äläkä vaan pelleile siellä", yritin keskittyä Kosman ratsastamiseen niin hyvin kuin pystyin ja painaminen helpottuikin nopeasti. Vieläkään en saanut Kosmaa suoristettua niin nopeasti, joten Sysse porasi silmänsä meihin ja kannusti kunnes sain avut kunnolla läpi. Ja kas kummaa, kuin hevosta oli heti paljon helpompi ratsastaa.
Teimme samaa tehtävää kumpaankin suuntaan, jonka jälkeen siirryimme tekemään samaa tehtävää harjoitusravissa. Kosman suuriin liikkeisiin olin jo tottunut, joten en toivon mukaan häirinnyt nuorta tammaa kamalan paljon. Tai niin minä kuvittelin.
"Lumi, muistapa nyt että sulla on vatsalihakset olemassa. Vaikka sä et siellä pompikaan, niin oot ihan löysä", Sysse muistutti. Kohensin ryhtiäni käskystä ja ajatuksen voimalla pyrin saamaan vatsalihakset kunnolla käyttöön.
"Noin, parempi! Kosmakin menee oikein nätisti ja rennosti, se astuu hyvin alle, kehu!" Sysse hymyili ja siirsi keskittymisensä toiseen ratsukkoon.
Valmennuksen loppupäässä vatsalihaksissani alkoi jo tuntumaan, joten Syssen katsoessa muualle otin pari kevennystä. Huono idea.
"Lumi mitä sä teet", Syssen ääni kuului heti.
"Sooooriiii", vastasin ja istuin takaisin satulaan ennen laukkoja.
Menimme odottelemaan vuoroamme pois tieltä, kun jokainen otti laukat yksitellen. Mukana oli selvästi muitakin nuoria hevosia. Omalla vuorollamme Sysse painotti, että minun pitäisi keskittyä eniten pitämään laukka hallinnassa. Nostin siis pienin avuin laukan ja Kosma pärskähtäen lähti kivan tuntuisesti laukalle. Kehuin tammaa ja kuiskin sille rauhoittaakseni sitä.
"Kiihtyy, puolipidäte!" Sysse sanoi väliin ja tein työtä käskettyä. Hetkeksi tamma rahoittui, mutta lähti taas nostamaan vauhtia. Puhuin ja tein puolipidätteitä kun samalla yritin pitää vatsalihakset aktiivisina ja oman istunnan edes jotenkin järkevänä. Kosma pärskähti ja heilautti päätään, jolloin ohjastuntumani petti ja Kosma kiihdytti entistään.
"Ota kiinni rauhassa", Sysse neuvoi. Keräsin ohjat takaisin käsiini ja painoin takamukseni niin syvälle penkkiin kuin sain. Hengitin syvään ja puhuin tammalle. Tuttu "Hooooou" sai Kosman viimein rauhoittumaan ja siirsin tamman hetkeksi raville. Nostin laukan uudelleen, Kosma yritti samaa temppua mutta olin varuillani. Sain kuin sainkin pidettyä laukan hallinnassa ja melkein purskahdin itkuun, kehuin tammaa autuaasti.
"Hienoa mahtavaa, sehän meni hyvin!" Sysse hymyili ja silitti ohimennen reippaasti kävelevän kosman kaulaa.
"Kosmalle selvästi oikea kierros on helpompi, samaten tuntui olevan sinulla", Sysse vielä jatkoi ennen seuraavan ratsukon vuoroa.
Valmennus oli nopeasti jo lopussaan ja minun piti lähteä vielä ajamaan kohti Leijonalaaksoa. Kosman ollessa valmiina lähtöön lastasin sen Syssen pikkusiskon Maisan avustuksella ja kiitin Sysseä lämpimästi antoisasta valmennuksesta. Sysse puolestaan kiitti minua osallistumisesta ja toivotti uudelleenkin tervetulleeksi. Istuin ratin taakse ja suljin oven, nyt maistuisi kyllä uni. Oli jo myöhä, mutta onneksi valkea lumi valaisi pimeässä edes hiukan.